Alotan tän bloggauksen hienolla tarinalla joka tapahtu tossa viime perjantaina, linja-autossa :D
Siis, olin matkalla paikasta A, paikkaan B kaverin kanssa :D (josta toinen jatko paikkaan C ja toinen D). Kutsun tässä sitä kaveria vaikka nro:lla 2.
Seuraa keskustelu :
Nro2: " Tiesitkö, sä näytät ihan vanhalta mummolta takaapäin, kun sulla on tommonen lakki"
Minä : "Joo, kato ku mä oon oikeesti Justin Bieber ja oon valeasussa, ettei kiljuvat fanitytöt tunnistais mua."
Nro2 näyttää huvittuneelta. Jatkan huonoa vitsiäni ja alan laulamaan JB:n Babya isoon ääneen. Satun vilkaisemaan erästä matkustajaa ( about yläasteikänen poika). Jos vaan voisin niin piirtäsin sen ilmeen (mutta en ossaa piirtää :'D). Se ilme oli jotain niin sanoinkuvaamattoman järkyttynyttä. Sai varmaan elinikäset traumat. :D
Eihä tämä vielä mitään. Eräässä kaupassa sitte äitini kans satuin kulkemaan ja ohi meni semmone pieni vauvaikänen lapsonen. Se lapsonen naureskeli mun äitille oikeen ilosesti. Ja sitte minä rupesin kans hymyilee. Sen lapsen naama meni ihan vakavaks ja se näytti ihan siltä että *ÄÄÄ JB IRVISTÄÄ ,APUU* :D
Enhä minä oikeesti näytä ees JB:lle, mutta pakko myöntää että yhtäläisyyksiäki on :D
Tämmöstä tänään, jatkan vielä joku päivä :D Wait for that!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti