Kopsaan tähän oman raporttini tämän päiväisestä Jokkmokk-reissusta koulun kanssa. Hauskaa oli!
Pakkasmarkkinat ja saamelaiskulttuuria
Matka lämpimässä linja-autossa sai mielen hieman väsyneeksi, perillä Jokkmokkissa kuitenkin autosta pois noustessa kylmä pakkasilma virkisti mielen. Pienen kävelymatkan päästä linja-auto parkista oli Àjtte museo. Mukavan oloinen rakennus, johon oli kerääntynyt opiskelijoiden lisäksi muitakin saamelaiskulttuurista kiinnostuneita ihmisiä. Puheensorina tuuditti ajatukset lepoon kiertäessä museota. Erityisesti mieleen painuivat kauniit puuveistokset sekä tunnekuohun aiheuttamat täytetyt naalin poikaset. Naalin poikasia lukuun ottamatta museokierros oli miellyttävä.
Pakkanen ei myöskään häirinnyt markkinoita. Kojujen välissä kulkeva polku oli täynnä juttelevia virkeitä ihmisiä. Myynnissä oli paljon erinsortin tavaroita, eniten ehkä erilaisia taljoja ja nahkoja. Kojujen ylläpitäjät vaikuttivat avoimilta ja iloisilta, eikä kukaan yrit-tänyt tyrkyttää myytäviään.
Etsiessäni ruokapaikkaa olin hieman hukassa, sillä oli todella vaikeaa löytää ravintola tai vastaava, josta olisi saanut kasvissyöjälle sopivaa murkinaa. Päädyimmekin kahvilaan kavereiden kanssa. Tulipa vierailtua myös paikallisessa ICA marketissa ja COOPissa, huomattavasti pienemmässä muodossa kuin mitä ko. kaupat ovat Haaparannan puolella, tai ainakin siltä tuntui.
Mukaan markkinoilta lähti kuitenkin vain läjä ’metrilakuja’, loput rahoista kului kaup-poihin ja kahviloihin. Mieltäni lämmitti suuresti eräässä konditoria-kahvilassa, kun myyjä ilmoitti, että oli mukavaa pitkästä aikaa päästä palvelemaan suomenkielellä. Muualla saikin pärjätä ruotsilla tai englannilla, tai sitten elekielellä.
Paluu matka oli taas mukavan lämpöinen, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Toivottavasti vielä joku päivä tulee mahdollisuus samantapaiseen reissuun, ehkä eri paikkakunnalle!
Matka lämpimässä linja-autossa sai mielen hieman väsyneeksi, perillä Jokkmokkissa kuitenkin autosta pois noustessa kylmä pakkasilma virkisti mielen. Pienen kävelymatkan päästä linja-auto parkista oli Àjtte museo. Mukavan oloinen rakennus, johon oli kerääntynyt opiskelijoiden lisäksi muitakin saamelaiskulttuurista kiinnostuneita ihmisiä. Puheensorina tuuditti ajatukset lepoon kiertäessä museota. Erityisesti mieleen painuivat kauniit puuveistokset sekä tunnekuohun aiheuttamat täytetyt naalin poikaset. Naalin poikasia lukuun ottamatta museokierros oli miellyttävä.
Pakkanen ei myöskään häirinnyt markkinoita. Kojujen välissä kulkeva polku oli täynnä juttelevia virkeitä ihmisiä. Myynnissä oli paljon erinsortin tavaroita, eniten ehkä erilaisia taljoja ja nahkoja. Kojujen ylläpitäjät vaikuttivat avoimilta ja iloisilta, eikä kukaan yrit-tänyt tyrkyttää myytäviään.
Etsiessäni ruokapaikkaa olin hieman hukassa, sillä oli todella vaikeaa löytää ravintola tai vastaava, josta olisi saanut kasvissyöjälle sopivaa murkinaa. Päädyimmekin kahvilaan kavereiden kanssa. Tulipa vierailtua myös paikallisessa ICA marketissa ja COOPissa, huomattavasti pienemmässä muodossa kuin mitä ko. kaupat ovat Haaparannan puolella, tai ainakin siltä tuntui.
Mukaan markkinoilta lähti kuitenkin vain läjä ’metrilakuja’, loput rahoista kului kaup-poihin ja kahviloihin. Mieltäni lämmitti suuresti eräässä konditoria-kahvilassa, kun myyjä ilmoitti, että oli mukavaa pitkästä aikaa päästä palvelemaan suomenkielellä. Muualla saikin pärjätä ruotsilla tai englannilla, tai sitten elekielellä.
Paluu matka oli taas mukavan lämpöinen, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Toivottavasti vielä joku päivä tulee mahdollisuus samantapaiseen reissuun, ehkä eri paikkakunnalle!
Iso kiitos kaikille <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti